14.4.2016

Poneja syöviä muurilaatikoita

Kisapostausta taas! Sunnuntaina 10.4 kisailtiin 2-tasolla ja meidän eka "kunnollinen" 90cm luokka. Kunnollisella tarkoitan sitä, että mentiin viime keväänä yksi 90, mutta alle hypättiin 70 ja eihän se poni tietenkään jaksanut, joten hylyn kanssa radalta lähdettiin. No tällä kertaa meni vähän paremmin.
  Nämä olivat siis kauden ensimmäiset kakkostason kisat ja hieman kyllä jännitti. Aamu ei ollut onneksi kovin aikainen ja kaikki sujui aikataulun mukaan. Kun päästiin kisapaikalle kävin esittämässä ponin rokotustodistuksen ja tsekkaamassa radan. Rata oli helppo ja perusrata kulki kaavaa lävistä, linja, lävistäjä, linja, joka oli suuri yllätys, koska seurakisoissakin oli vaikeampi rata!
      Kipitin sitten ponia laittamaan ja verkkaan. Ennen radankävelyä työskentelin sileällä temponmuutoksia ja ympyröitä ja radankävelyn jälkeen kävin vielä askellajit läpi kunnolla ja sitten muutamat hypyt verkassa ristikolle ja pystylle, sekä okserille. Verkka meni kokonaisuutena niin huonosti, kun meidät kuulutettiin valmistautumaan olin lähellä perua vielä startin. No radalle päästiin tunnelmissa "jos hengissä selvitään se on jo hyvä". Hengissä selvittiin.


 Ykköselle hyvä hyppy ja sen jälkeen koko radalla oli vain muutama semi onnistunut hyppy. Vauhtia oli liian vähän kun poni kerkesi jo väsyä verkassa ja taas mentiin muurista lähes paikaltaan yli, ilman kunnon rohkaisua ei ois muuten menty. Perusrata puhtaasti ja uusintaan jatkettiin - ilman aikatavoitteita. Tein ehkä normaalia pienemmät tiet mutta en varsinaisesti ratsastanut aikaa. Kympille tuli löysä hyppy mun oman mokan takia ja siitä otettiin puomi matkaan. Loput esteet karmealla tyylillä puhtaasti yli.
       Radan jälkeen olisin voinut itkeä sekä onnesta että vihasta itseeni. Rata tuntui niin kamalalta ja omalta osalta ratsastus tuntui niin epäsiistiltä että halusin vajota maan alle, puomi ei kuitenkaan haitannut yhtään. Toisaalta olisin voinut itkeä onnesta - me selvittiin ja jopa kohtuullisella tuloksella! Oon tuosta ponista kyllä niin ylpeä! Oikeastaan kaikki radan virheet joita en jaksa edes luetella oli omia mokiani. Käytiin sitten ponin kanssa maastossa loppuverkat ja parit yhteiskuvat ja sitten lähdettiin kotiin. En ole edes varma monensiako oltiin, mutta sillä ei ole väliä kun rata oli niin hyvä meidän ekaksi kunnolliseksi ysikympiksi ja ei se videolta edes niin pahalta näyttänyt kuin tuntui. Nyt ei ole hetkeen kisoja tiedossa ja treenejä jatketaan entistäkin ahkerammin!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti