18.11.2014

Harrastusanalyysi

Mitä minä oikein teen, miksi minä sitä teen ja kuinka minä sen teen?Sain haasteen Liinulta ja Camillalta. Kiitos! Alkuperäinen blogitallin postaus.


Mitä?
Heppailua. Ratsastus tai yleensäkin heppailu ei oo mulle vain harrastus, enemmänkin se on elämäntapa. Hevoset antaa aivan mahdottoman paljon ja kun tallilla oman rakkaan ponin kanssa vierähtää yleensä todella suuri määrä tunteja se tulee vain niin vahvasti sydämeen eittei siitä voi luopua. Tosiaan niinkuin jo mainitsinkin ratsastus on paljon muutakin kuin ratsastusta, ei ei suinkaan se on paljon enemän hevosten kanssa voi tehdä vaikka mitä-voit hoitaa,ajaa,ratsastaa,talutella sekä vain hengailla. Pelkästään hevosen läsnäolo saa hyvän mielen! Kun olet surullinen ja saat lämpimän puhalluksen poskellesi ja tukevan kaulan halattavaksi voi tuntea taas olonsa hyväksi, jos taas kaipaat piristystä päivään hepat kyllä osaa jekkuilla.
Ohjasajoa syksy 2014 c Pepita


Miksi?
Heppailussa on paljon hyviä puolia! Oppii ymmärtämään isoa eläintä ja saada mahtava luottamus vahvatahtoiseen poniin, joka voisi tappaa sinut sekunneissa. Hevoset lohduttaa, piristää, antaa tukea vaikeina hetkinä sekä turvallisuude tuntua kun kaikki pelottaa. Hevostelussa ehkäpä parhaita puolia on se ettei siitä koskaan voi osata kaikkea ja aina on uutta opittavaa.

 Rapsuttelua luottamuksella, poni irti kesä 2013<3

Miten? 
Rennosti mutta tavoitteellisesti. Mulle heppailussa on tärkeää että saa ottaa rennosti mutta pystyy myös ns.vakkavampaan treenaamiseen. Me Inkun kaa treenataan tavoitteellisemmin esteillä ja koulussa. Länkkää, maastoilua ja ohjasajoa rennommin. Tykkään myös harjailla, rapsutella sekä irtojuoksuttaa ja touhuta maasta käsin ponini kanssa. Vaihtoehdot eivät ainakaan ratsastuksessa kopu kesken!


Joulua Marraskuussa 2014

4 kommenttia: